Tulin tänään siihen tulokseen, että elämä on täynnä erilaisia projekteja. Jotkun kestävät lyhyen aikaa, jotkut vievät loppu elämän. Tällä hetkellä elämässäni on meneillään ainakin painonpudotusprojekti, remonttiprojekti, lasten kasvatusprojekti, villasukan kudontaprojekti. Nuo nyt tuli ensimmäisenä mieleen.

Painon pudotus on minulle tuttua hommaa. Ei sillä tavalla, että olisin yhtenään dieetillä. Pudotin aikoinani 30 kg painonvartijoiden avulla. Sitten kävi perinteiset, kun tulin raskaaksi, että painoni lähti nousemaan. Koskaan en samoihin kilolukemiin päässyt takaisin, kun olin paksuimpina päivinä, mutta kiloja kuitenkin kertyi aivan liikaa. Tämän uuden painonpudotusprojektin käynnistin alku syksystä. Tällä kertaa ihan itsekseni ilman sen kummempia apuja. Vihdoin ja viimein otin itseäni niskasta kiinni ja aloin seurata mitä suuhuni laitan. Ei mitään pisteiden tai kaloireiden laskua. Ainoastaan järkevää syöntiä ja herkkujen välttelyä. Ja kyllähän siinä tuloksia tulee. En ole myöskään mikä himoliikkuja, joten luotan pelkän ruokavalion voimaan. Välillä tulee repsahduksia, mutta pääasia että pitemmällä aikavälillä olisin kevyempi ihminen. Tällä projektilla ei siis ole vielä selkeää aikajaksoa, mutta kylläkin jokin idea niistä kilomääristä mitä tulevaisuudessa haluan painaa.

Remonttiprojekti kestänee sekin hamaan tulevaisuuteen. Sitä tehdään käytettävissä olevien varojen mukaan. Voi olla että valmistuu nopeaa tai sitten hyvinkin hitaasti.

Lasten kasvatus on vissiin se vuosia kestävä projekti, joka ei lopu koskaan tai ei ainakaan yhteen 20 vuoteen ainakaan. Vaan haasteitahan pitää olla.

Villasukan kudonta on varmasti näistä kaikista palkitsevin projekti. Ei vie kauan ja lopputuloksena on lämpimät villasukat ja hyvä mieli.

Päivä on siis siirtymistä projektista toiseen. Tai sitten luovimista edes takaisin niiden välillä. Onneksi välillä on myös aikaa vain olla, kuten istuessa hammaslääkärin tuolissa korjauttamassa hampaita. Silloin ei tarvi paljon muuhun pystyä kuin pitämään suu auki.

Autossa ajellessa on aina hyvä miettiä syntyjä syviä ja suunnitella tulevia liikkuja remontin suhteen. Ostamamme paritalon remontti etenee hitaasti, mutta varmasti. Nyt on taas vähän kiihkeämpi jakso menossa. Viikonloppuna tehtiin vaatehuoneeseen lautalattia ja eilen kävin laittamassa tasoitetta seiniin. Lattia jäi vaan harmillisesti muutamaa lautaa vaille kesken. Tasoitetapettia, kun vielä uskallettaisiin alkaa laittamaan seiniin, olisi makuuhuoneiden remppa jo hyvällä mallilla.

Suurin ongelma rempan teossa ja pitkittymisessä on rahapula. Olemme ns. kahden talon loukossa, jonka vuoksi on näitä raha-asioita täytynyt miettiä vähän tarkemmin. Kun maailman ja Suomenkin taloustilanne on se mikä on, ei tähän ongelmaan ole näkyvissä helpotusta lähiaikoina. Ainoana toivona on vanhan talomme vuokraaminen, mutta sekään ei onnistu ennekuin uudessa huoneistossa on edes jotain valmista. Kaikki tavaramme ovat näet vanhassa kodissamme vielä.

Tällä hetkellä asumme vanhempieni omistamassa huoneistossa. Isäni ja äitini asuvat viikot kaupungissa ja tulevat sitten viikonlopuksi tänne maalle. Olemme siis seinänaapureita, mutta tällä hetkellä asumme samalla puolella seinää osan viikkoa, ennekuin saamme tuon oman puolemme valmiiksi. Lapset ovat nauttineet tästä järjestelystä.

Veronpalautuksia odotellessa on hyvä suunnitella ja pähkäillä mitähän niilläkin rahoilla voisi tuolla toisella puolella toteuttaa. Parhaassa tapauksessa saadaan tehtyä yhdistetty vessa- ja pesuhuone valmiiksi. Se onkin tällä hetkellä purettuna ja lattia pitäisi vielä piikata alas, jotta viemärit saadaan vaihdettua ja laitettua niin eristeet kuin lattialämmitys kohdilleen.

Iltapuhteina on sitten hyvä kutoa villasukkia pienten ja vähän isompienkin jalkojen lämmikkeeksi. Ja pitkävartisena tietenkin.