Tulin tänään siihen tulokseen, että elämä on täynnä erilaisia projekteja. Jotkun kestävät lyhyen aikaa, jotkut vievät loppu elämän. Tällä hetkellä elämässäni on meneillään ainakin painonpudotusprojekti, remonttiprojekti, lasten kasvatusprojekti, villasukan kudontaprojekti. Nuo nyt tuli ensimmäisenä mieleen.

Painon pudotus on minulle tuttua hommaa. Ei sillä tavalla, että olisin yhtenään dieetillä. Pudotin aikoinani 30 kg painonvartijoiden avulla. Sitten kävi perinteiset, kun tulin raskaaksi, että painoni lähti nousemaan. Koskaan en samoihin kilolukemiin päässyt takaisin, kun olin paksuimpina päivinä, mutta kiloja kuitenkin kertyi aivan liikaa. Tämän uuden painonpudotusprojektin käynnistin alku syksystä. Tällä kertaa ihan itsekseni ilman sen kummempia apuja. Vihdoin ja viimein otin itseäni niskasta kiinni ja aloin seurata mitä suuhuni laitan. Ei mitään pisteiden tai kaloireiden laskua. Ainoastaan järkevää syöntiä ja herkkujen välttelyä. Ja kyllähän siinä tuloksia tulee. En ole myöskään mikä himoliikkuja, joten luotan pelkän ruokavalion voimaan. Välillä tulee repsahduksia, mutta pääasia että pitemmällä aikavälillä olisin kevyempi ihminen. Tällä projektilla ei siis ole vielä selkeää aikajaksoa, mutta kylläkin jokin idea niistä kilomääristä mitä tulevaisuudessa haluan painaa.

Remonttiprojekti kestänee sekin hamaan tulevaisuuteen. Sitä tehdään käytettävissä olevien varojen mukaan. Voi olla että valmistuu nopeaa tai sitten hyvinkin hitaasti.

Lasten kasvatus on vissiin se vuosia kestävä projekti, joka ei lopu koskaan tai ei ainakaan yhteen 20 vuoteen ainakaan. Vaan haasteitahan pitää olla.

Villasukan kudonta on varmasti näistä kaikista palkitsevin projekti. Ei vie kauan ja lopputuloksena on lämpimät villasukat ja hyvä mieli.

Päivä on siis siirtymistä projektista toiseen. Tai sitten luovimista edes takaisin niiden välillä. Onneksi välillä on myös aikaa vain olla, kuten istuessa hammaslääkärin tuolissa korjauttamassa hampaita. Silloin ei tarvi paljon muuhun pystyä kuin pitämään suu auki.